Jalkarannan ala-aste

 Varmasti monet meistä, jotka lauloimme aakkosia tuiki tuiki tähtösen säveleen tuhannetta kertaa, ajattelimme tuolloin -tulisipa jostakin iso kone ja murskaisi tämän betonibrutalismiä ja insinöörityön vitsausta edustavan elementtilaatikon maan tasalle. Silloin se kaikki oli vain turhaa toivetta. Nyt kolutessani opinahjoni raunioita joudun myöntämään, että on täysin käsittämätöntä, kuinka vuonna -75 valmistunut koulu on  nyt jo purkukunnossa. Eikä kyseessä ole edes mikään pelkkä poikkeustapaus, vaan on lajemmaltikkin tunnettu ja tunnustettu trendi, kuinka 70-luvulla rakennettujen koulujen elinkaari on kohdannut päätepysäkin. Sen enempää ottamatta kantaa siihen, mikä tässä kaikessa tragediassa on huonon rakentamisen osuutta ja mikä huonon kuntatalouden takia laiminlyötyjen peruskorjausten ja kunnossapitotoimien puutteen syytä. Tyydyn lakonisesti toeteamaan vain -Loppu on vääjäämätön.

Päivän polttavat puheenaiheet, eivät näemmä ole saaneet mitään uutta syvyyttä aikain saatossa.

Näkymä ATK-luokasta liikuntasaliin.

Nukketalo

Nallet ja nuket hymyilevät, vain koska heidän on pakko.

Eittämättä mieleeni juolahtavat Toy Story elokuvat, käydessäni läpi näitä kuvia. Paikka tulvi erilaisia nukkeja ja nalleja, jotka olivat selvästi eläneet jo vuosia omaa elämäänsä tässä huoltoasemassa, joka tätänykyä oli enemmänkin lahoava nukketalo.
Sirpaleiden seasta loistavat maksutapavaihtoehdot kertovat, että nämäkin nallet olisi voitu pelastaa vaikka luotolla.

Vanha mylly

Aika huvittavaa: meidänkin aikaamme sanotaan joskus vanhaksi hyväksi ajaksi.

Joskus vuonna kivi ja nakki, oikeasti hyvinä aikoina tällä paikalla mylly jauhoi ja kansa pysyi leivässä. Lähiruoka ei ollut elämäntapaharrastien elitismiä, vaan itsestäänselvyys.

Arvomaailman keskiössä tukipilarit olivat muodostettu kodille, uskonnolle ja isänmaalle. Perinsteisten arvojen rappion myötä ja talouden puristuksissa syntyneiden suurten tuotantoyksiköiden takia on pienistä myllyistä tullut autioita.

 

Väiskin luoma kubistinen muotokuva kokoonpanostamme huokuu kykyä jakaa konaisuus osiin ja koota se pelkistetyksi kokonaisuuden olennaistumaksi.