Paimelan mylly

Ties mitä tämä vanha mylly kätkeekään sisuksiinsa.  Muut kerrokset olivat niin huonossa kunnossa, ettei niihin uskaltanut mennä. Toisesta kerroksesta oli välipohja antanut periksi jo pelkästä hetekan painosta. Ei tämän kirjoituksen tarvitse viellä olla epitafi tälle kohteelle, mutta kannattaa olla liikkeellä ajoissa, jos haluaa viellä uskaltautua sisälle tänne.

Autiotalo

Kaksi kättä puristuu tiukasti ohjauspyörään kymenlaakson mutkateitä laskiessani aivan Vatasena, Dante kartturinani. Vauhdikkaan suoran jälkeen pieni nyppylä ja tiukka vasen. Ulkokaarteen puolella vilahti jotakin mielenkiintoista, johon päätimme palata takaisin tullessamme. 

Takaisin tullessa suoritetti hidas ohimarssi antaa olettaa kohteen olevan autiona, joten uskaltauduimme menemään pihaan ja aina sisälle asti, vaikka talon rakenteellinen kunto on sitä luokkaa, että on varmasti viimeinen kesä meneillään, kun talon sisälle on enään asiaa. Tarkkaa tietoa töllin hylkäämisen ajankohdasta emme saaneet, mutta viimeisin merkintä oli 2004 vuodelta oleva kauppakuitti. Mainittakoon viellä sekin, että pöydällä ollut avaamaton hernekeitto purkki oli mennyt vanhaksi jo 2005.

Kimolan kanava

Maantie kutsui jälleen löytöretkeilijöitä. Matkasimme Danten kanssa läpi maalaismaiseman, jossa koivut olivat alkaneet hiljalleen vihertämään. Mistään viherloistosta ei viellä ollut tietoakaan, vaan ylpeytemme suomalainen sysisynkkyys valtasi alaa. Pian olimme ajautuneet erittäin syvälle suomalaiseen metsämaisemaan, sillä olimme ohittaneet Kouvola-kyltin, mutta toisaalta on ensin mentävä Kouvolaan, voidakseen lähteä sieltä. Lähestyessämme Kimolan kanavaa löydämme sattumalta muutaman muunkin mielenkiintoisen kohteen, joista toisessa poikkeamme paluumatkalla. 

Vaikka Kimolan kanava kuvissa vaikuttaakin varsin banaalilta kohteelta, niin on se silti paikan päällä koettuna varsin mielenkiintoinen.

 

Tiilitehdas

Innostuipa siinnä kaiken seikkailun tuoksinnassa muuan Väiski voimiaankin puntaroimaan, kun sopiva leuanveto paikka löytyi.